Yön halki pyöräilyssä maagisin hetki on auringonnousu, sanoo Kolin Sorahiisi-tapahtumaan osallistuva Väinö Hakkarainen.
Ruunaan retkeilyalue, Kolin ja Patvinsuon kansallispuistot, laivamatka Suomen neljänneksi suurimman järven yli ja lähikontakti valtakunnan itärajaan.
Muun muassa tätä on luvassa toista kertaa järjestettävän Kolin Sorahiisi-tapahtuman pisimmällä, 320 kilometrin reitillä.
Helsinkiläinen Väinö Hakkarainen, 46, on yksi elokuun tapahtumaan starttaavista. Monien pyöräilykoitosten konkari odottaa reitiltä paljon.
”Aivan uniikkia on se, että ajetaan yötä vasten ihan sysikorvessa. Kun etelässä pyöräillään ’metsässä’, niin ihmisasutuksen jälkiä on nähtävissä melkeinpä koko ajan. Tuolla on toisenlaista – ollaan todellakin luonnossa”, Hakkarainen sanoo.
Magiikkaa aamusta asti
Yö muuttaa tunnelman täysin.
”Yöajan hiekkatiet ja maisemat…ovathan ne huikeita. Aivan maagisin hetki on auringonnousu. Kirkkaana päivänä se on jotakin aivan käsittämätöntä. Vaikka olisi pilvistäkin, hetki on upea.”
Hakkarainen oli mukana ensimmäisessä Kolin Sorahiidessä elokuussa 2024. Silloin matkana oli 150 kilometriä. SM-lähtönä ajetulla matkalla hän sijoittui omassa ikäluokassaan neljänneksi.
”Ehjä, hyvä ajo. Ei ollut enempää tehtävissä, eikä jäänyt mitään hampaankoloon. Kiva, vaativa reitti. Kaikki, mitä miehessä oli, jäi sinne ladulle.”
Väsymys on satavarmaa
Yli tuplasti pidempi matka ensi elokuussa ei kuitenkaan hirvitä.
”Ennenkin on tullut mentyä 300-350 kilometriä, joten mikään uusi juttu se ei ole.”
Matkan pituus kuitenkin muuttaa tapahtuman luonnetta. Kun ajetaan kellon ympäri, mitataan eri tavalla rasvanpolttoa ja pään kestävyyttä.
”Jonkin sortin kisahan se tämäkin on, vaikka mennäänkin eri asenteella. Siellä voi tovi jos toinenkin vierähtää. Homma on – jos mahdollista – vieläkin enemmän tappelua itseään kuin kilpakumppaneita vastaan.”
Hakkarainen vakuuttaa, ettei aio lähteä repimään heti startista.
”Sen verran monta kertaa on tällaista tullut tehtyä, että tietää lähteä matkaan tietyllä nöyryydellä. Tämä on pirun pitkä matka. Ihan varmasti jokainen siellä väsyy, sitä ei tarvitse murehtia.”
Liikkuuko kampi Kolin huipulla?
Hakkarainen arvioi urheilevansa vuodessa noin 750 tuntia. Pyörän selässä taittuu noin 500 tuntia.
Hurjien lukujen äärellä maallikko herkästi kysyy: miksi?
”Suurin syy on siinä, että pyörällä ajaminen on minun juttuni, huvikseen tai kilpaa tai jotakin siltä väliltä. Jos joku kisa ei mene putkeen, niin se ei maata kaada. Lähinnä tämä on itsensä mittaamista”, Hakkarainen sanoo.
Yhteisöllisyys kruunaa reitin elämykset ja itsensä testaamisen.
”Matkaan valikoituu porukkaa, jolla on sama tauti ja samat lääkkeet. Hirveän kivahan se on sellaisessa sakissa olla.”
Entä mikä on miehen tavoite elokuussa?
”Paras tulos on se, kun Kolin huipulle kiivetään ja kun ylitetään maaliviiva, niin sen jälkeen ei enää kampea jaksa pyörittää. Sellaisen suorituksen kun pystyisi tekemään.”
Sorahiisi: ylistys soralle
Koli kutsuu sorakansaa gravelpyöräilyn Sorahiisi-tapahtumaan elokuussa 2025. Myös Kolin kansallismaisemassa kumpuileva reitti tarjoaa kokemuksia Euroopan parhailla gravelteillä.
Aika: 22.-23.8.2025
Reitit: 60, 160 ja 320 km. Sorahiisi 320 –sarjassa sekä kisataan että ajetaan seikkailumielellä, lyhyemmät matkat ovat paineettomia kuntoajoja.
Verkkosivut: www.sorahiisi.fi
Teksti: Heikki Hamunen
Julkaistu 10.7.2025
EU:n osarahoittama yhteistyö